Yhteiskunnan muutostrendit joilla vaikutusta muutostarpeisiin

Muutostrendit yhteiskunnassamme


Jotkut toimintaympäristössä ennakoitavista ilmiöistä ovat suhteellisen hyvin tunnettuja sekä piirteiltään että seurauksiltaan, toiset taas ovat epämääräisempiä ja vaikutuksiltaan vaikeammin ennakoitavia. Tunnistettuja, isoja muutostrendejä ovat

Ikääntyminen

Alueellinen keskittyminen ja kaupungistuminen

Internetin ja sosiaalisen median leviäminen

Yksilöllisten arvojen ja valintojen korostuminen

 

Liikkumisen kannalta merkittäviä kehityssuuntia on havaittavissa mm.:

  1. Äärimmilleen viety turvallisuus pysäyttää luonnollisen liikkeen. Varovaisuus voi johtaa lapsen ylisuojelemiseen. Ylikorostuneessa turvakulttuurissa vastuu lapsen turvallisuudesta vieritetään helposti kolmansille osapuolille, jolloin esimerkiksi ammattikasvattajat tai viranomaiset pahimmillaan kieltävät liikkumisen. Mielikuvilla on tässä suuri merkitys. Asetuksilla ja määräyksillä rajoitetaan ihmisten itsenäinen ajattelu ja vastuunotto itsestä.
     
  2. Ohjatun liikunnan ja kertasuoritusten määrä on jonkin verran lisääntynyt – ’kolme kertaa viikossa tunti kerrallaan’ – mutta arkiliikunnan määrä on vähentynyt. Monipuolinen ja aktiivinen elämäntapa on avaintekijä niin elämäntapasairauksien ehkäisyssä kuin huippu- urheilumenestyksessäkin. Modernissa elämäntavassa näyttävät korostuvan uutuus, nopeus ja helppous pitkäjänteisen ponnistelemisen sijaan.
     
  3. Varhaislapsuudessa omaksutut taidot, tiedot ja asenteet vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen. Alueellinen keskittyminen ja kaupungistuminen luovat ympäristön, joka muovaa merkittävällä lasten liikuntatottumuksia ja - käsityksiä. Nämä käsitykset voivat törmätä perinteisiin ’hiihdin kouluun kesät ja talvet’ -ajatusmalleihin. Elinympäristö ja sen toimintakulttuuri vaikuttaa voimakkaasti asenteisiin ja uskomuksiin.
     
  4. Lapset osaavat pienestä pitäen leikkiä yhteisten pelisääntöjen puitteissa. Skeittarit ovat palauttaneet leikin periaatteet toimintaansa. He ohjaavat ja valmentavat toinen toisiaan itseohjautuvasti ilman aikuisten suunnittelemaa ja antamaa mallia. Kunkin osallistujan vastuu toisesta kasvaa ja kasvattaa. Olosuhteetkin voidaan luoda tai löytää itse, ilman vanhempien valmiiksi tekemään ja pahimmillaan vääränlaista liikuntapaikkaa.
     
  5. Osallistuminen ja osallistaminen ovat itsestään selvä osa kaikkea organisoitua toimintaa niin urheiluseuroissa kuin työyhteisöissäkin. Ihmiset haluavat olla mukana tekemässä päätöksiä itseään tai perhettään koskevissa asioissa, myös harrastamisen ja liikkumisen suhteen. Ne ovat osa vetovoimaisten yhteisöjen toimintakulttuuria, niiden brändiä ja mielikuvaa.
     
  6. Yhteiskunnan rakenteelliset hierarkiat ovat purkautumassa, nyt luodaan verkostomaisia systeemejä. Vanhat johtamisen mallit eivät enää päde tässä uudessa tilanteessa. Moderneissa organisaatioissa painotetaan itseohjautuvuutta ja itseorganisoitumista. Keskitetyn johtamisen puuttuminen saatetaan kokea kaaoksena. Tämä tuo haasteita perinteisten mallien mukaan toimivien urheiluseurojen toimintaan.
     
  7. Vapaaehtoisuuden määrä on liikuntakulttuurissa hieman kasvanut viime vuosikymmeninä. Toisaalta yhä tiiviimpi ydinjoukko aktiiveja vastaa toiminnan toteuttamisesta. Kaiken kaikkiaan pitkäjänteinen sitoutuminen on vähentynyt, läpivirtaaminen, ’seurasurffailu’ tai ’kevytosallistuminen’ ovat lisääntyneet. Seura-aktiivit ikääntyvät, uusia sukupolvia näyttää kiinnostavan enemmän vapaamuotoinen, epämuodollinen toiminta.
     
  8. Sosiaalinen media ei ole uusille sukupolville vain väline, se on todellisuus jota eletään ja jossa eletään. Se on keino jatkuvaan yhteyden pitoon, itsensä esille tuomiseen, vertaistukeen. Se on synnyttänyt valtavan määrän uusia yhteisöjä.

 

Liikuntakulttuurin keskeisiä muutostrendejä
 

Liikuntakulttuurin osalta on kiinnitettävä huomiota sellaisiin aihepiireihin kuten fyysiseen aktiivisuuteen, liikuntaan, urheiluun, huippu-urheiluun, liikunnan kansalaistoimintaan ja urheilun seuraamiseen sekä näitä toteuttaviin organisaatioihin ja instituutioihin kuten perheisiin, päiväkoteihin, kouluihin, oppilaitoksiin, urheiluseuroihin sekä työ – ja muihin liikuttajayhteisöihin. Ajatuksena on viimekädessä tulkita toimintaympäristön ilmiöitä, trendejä ja muutoksia sekä niiden seurauksia näiden puitteissa toimivien ihmisten, liikkujien, urheilijoiden, vanhempien, opettajien, valmentajien, seura-aktiivien tai johtajien kannalta.

 

Selkeitä trendejä ovat mm.:

  1. Väestön vähentynyt arkiliikunta sekä lasten liikunnallisten perustaitojen heikkeneminen ja yksipuolistuminen.
     
  2. Elämäntapasairauksien yleistyminen liikkumattomuuden seurauksena ja terveyskäyttäytymisen polarisoituminen.
     
  3. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ja vapaa-ajan tarjonnan lisääntyminen sekä liikunnassa että yleisesti (erityisesti ruutuaika).
     
  4. Liikuntamuotojen, liikuntaan liittyvän tarjonnan ja liikuntakäsitysten huomattava laajeneminen ja moninaistuminen sekä yhtenäiskulttuurin pirstaloituminen myös liikuntakulttuurissa.
     
  5. Urheiluseuroissa toimivien vapaaehtoisten määrän lievä kasvu, sitoutumattomuus pitkäjänteiseen tekemiseen ja vapaamuotoisen toiminnan vetovoiman lisääntyminen.
     
  6. Kasvavat odotukset seura- ja järjestötoimintaa kohtaan, jonka seurauksena osaaminen, laatu ja ammattimaisuus korostuvat.
     
  7. Menestymisen kulttuurin yleistyminen sekä huippuosaaminen ja huipputeknologian mahdollisuudet.
     
  8. Urheilun ja erityisesti huippu-urheilun merkitys keskeisenä viihteen muotona, urheiluviihteen tarjonnan ja kuluttamisen vahva asema.
     
  9. Markkinamekanismin vahvistuminen varsinkin (huippu)urheilussa ja osin muuallakin liikuntakulttuurissa.
     
  10. Liikunnan ja urheilun poliittisen ja yhteiskunnallisen kysynnän lisääntyminen, lisääntynyt poliittinen ohjaus ja urheilun autonomian pienentyminen.